Sivut

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kuulumisia joelta

Maanataina  vedenlämpötila illasta 16,7 astetta. Sunnuntaina kävi jo yli 17 asteessa. Vaihdoin perhot pyynthiin maanantai illan southuun. Minna tuli mukhaan ja päätettiin soutaa kolmas pooli. Ootelthiin jonkin aikaaa jotta lähtöpaikka tyhjeneen ja sitten starttattiin minun rannasta suoraan joelle. Soutasin saunankorvan yli lepposamphaan virthaan , jossa Minna laittoi perhot pyynthiin. Lähethiin laskeen keskivirtaa ja airoilla välillä hanthiin , jotta perho ui paremmin. Kohta oli jo eka vavassa kala kiinni . Sanoin Minnalle että ota harjus pois . Hienosti harjuksen nosto tapahtui veneeseen ,vaikka haasteellista toisten vapojen välistä. Mitat täyttävä Harjus, mutta päätimme pistää kasvahmaan. Niitä alkoi tulla enemmänki. Yksi Harjus sitten otettiin koska perho kiduksissa ja vuoti niin pahasti verta.
Kaikkiaan  laskun aikana 8 harjusta ja 3 lohenpoikasta kävi veneessä asti. Harjus oli hyvällä syönillä.
Minna tuumasi että tämähän on mukavaa hommaa kun on tekemistä.
Tiistaina oli asiakassoutu, jonka tehin suvannolla. Edelleen perhot pyynnissä. Kakkos lähöstä oli hankala päästä jo alavirtaan kun virtaus tosi heikko.
Viimein päästiin karin reunaan pyörihmään, jossa perhoja uittelin . Monttuihin annoin perhojen upota, mutta lohet ei kiinnostunheet. Parin tunnin soutu oli pian ohi ja vein asiakkaan takasin ranthaan, jonne vähän ennemin tutut lohimiehet toi kalan puntarille. Hiljaisena aikana kummasti tuli rantaan vipinään kun joku saa lohen.
Perjantai oli illasta vasta asiakassoutu , joten päätin lähteä Minnaa käythään aamusta Karvossa. Lähethiin kymmenen jälkheen ajehleen jaapakoskeen. Istutin Minnan venheen keuhlaan , jotta saan hieman pitkärikistä moottoria nousehmaan pinnemmaksi. Hyvin matka meni koskessa mutkitellen. Eikä ees löytyny yhtään kiveä, johon kone olis koskenu. Ensin soudettiin pönkän alusta suomen puoli parhiin kerthaan. Soutu ei kauan kestäny kun sen verran virtava vielä. Sitten ajelthiin eväitten syöthiin Ruotsin ranthaan . Mukava oli rannalla istuskella ja katella kun vesi virtaa sievästi Laikon kuopassa. Sinnehän meki suunnattiin kun saathiin evhäät kasuhviin. Kuopan yläpäässä soutu oli perhoille sopiva.  Harvakseen tarvi airoja vettää mutta vene ei kuitenkaan valunu liian nopeaa pois montulta. Pönkkä esti virtauksen hyvin.  Siinä souelthiin ja mukavia praatailthiin. Kerroin siinä eri maamerkeistä , jotta kuopat paikallistaa helpommin.
Samassa vasen 10m vapa suijui ja siimaa alkoi karata kelalta. Lähin southaan voimakkaasti ja Minna alkoi kerätä tyhjiä pois. Kala rauhoittui hieman ja soutelin sen verran että se pysy tiukalla. Vapojen pois otto sujui jo ripeästi. Aivanko  Minna olis tehny sitä jo vuosia. Viimein Kala vapa kätheen ja alkoi kala väsytys. Heitin soutamasta ja annoin veneen valua kalaa kohti. Minna pumppasi kalaa lähemmäs . Kala alkoi olla lähellä. Pyysin hieman hellithään pumppaamista luokse, jotta ei tule heti veneen viehreen resuahmaan. Samassa kala teki syöksyn keskiväylään karin päälle. Kala pysähtyi niin pyysin Minnaa taas pumppaahmaan kalaa lähemmäs. Muutaman pumppauksen jälkeen kala potkasi ja perho irtosi kalasta. Minna kelasi perhon veneeseen niin toisessa koukussa hieman sammalta, johonki pohjaan pökkäsi perhon irti suupielestä. Usein perho kyllä on syvällä suussa, mutta tällä kertaa ei luultavasti. Kyllä Minnasta vielä lohinainen tullee se kertoi , että hieman harmittaa jo kun kala karkasi. Lohestukseen kuuluu monenlaisia tuntheita. Kala puri tuttua väritystä. Minkä Jari Sulku mulle on tehny ja viime kesänä  lohi puri useamman kerran . Minna arvioi kalan painoin , että tuntui samalta kun se n.5kg taimen mikä vapautettiin. Palatessa liian läheltä Ruotsin rantaa kone koski hieman kivheen. Minna alko puristaan käsillä venheen kylkeä, mutta kerroin et ei hättää vaikka hieman hipasee hiljasella vauhdilla.


Perjantai iltana ja Lauantai aamuna käytin tuttua kaksikkoa Joella  pari tiimaa , mutta lohet ei häirinnet meidän soutua alakarilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti