Sivut

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kuulumisia joelta

Viikko on vierähtnyt  meänväylällä. Viiikko oli tosi kalaisa lappeasta saathiin hyvin lohia. Kokonaismäärä jo yli 80kpl.
Maanantain ja Tiistain  tuuli tosi rankasti. Ite pysyin pois joelta , mutta innokkaita soutajia riitti ja lohia alkoi tulla. Keskiviikko iltana viimein tuuli alkoi tyyntyä ja lähdettiin LappeanLohen some tyttö Minnan kans joelle.
Nyt sovittiin että Minna istuu vapoihin ja jos lohi tarttuu niin pääsee väsyttämhään ite. Rannassa näytin kelan käytön ja opetin miten vavalla pumpataan. Sekä miten siimaohjurista lasketaan siiman pituus veteen.
Lähettiin kakkos lähdöstä liikkeelle. Suvanto oli rauhallinen lukuunottamatta hieman puuskittaista tuulta. Mukava oli souella ja höpöttää samalla. Aika meni rattosasti ja kohta olhiinki alakarilla ottipaikoilla. Soutelin ruotsin rantaa alakarilla. Tulthiin telkän pöntön kohille ja kerroin Minnalle , että tuossa on se telkän pönttö mistä blogissa kerron usein. Suunilheen minuutti siitä niin selän puolen lyhyt vapa suijui moottorin taakse ja siimaa alkoi karata kelalta. Lohi hyökkäsi ruotsin rantaa ylävirtaa pintoen kuin delfiini. Soudin rivakasti ylös ja sitten ankkuri pohjaan.  Tuumasin Minnalle että nyt paksu lohi kiinni. Minna kelasi jo ensimmäistä siimaa pois vedestä ja huomasi että lohi siima poikittain toisten edessä. Ensin kelatttava vapa toisten vapojen alta vasemmalle ja sen jälkeen lohivapa oikealle , jotta lohivapa saadaan lohen kans samalle puolen. Hienosti vavat vaihto paikkaa.

Lohivapa oli luokilla siima osoitti ruotsin rantaan. Saatiin kerättyä muut pois lohen ollessa rauhassa.
Viimein Minna alkoi pumppaahmaan lohta lähemmäs ja silloin lohi hermoostu ja tuli pinthaan,mutta ei isommin vielä lähtenyt syöksyyn. . Tosi hieno lohi kiinni. Pumppaaminen jatkuu ja lohi alkaa olemaan lähellä venettä . Näe leikarin pinnassa ja totean että nyt on lähellä . Pyydän hieman pumppaan jotta lohi alkais uihmaan  ja alkais sitten väsyä. Varotin että kohta lähtee, ja niinhän se lähti. Hurjan syöksyn alavirtaan . Vapa suijui alvirthaan lohen syöksyn voimasta. todella sai pitää vavasta kiinni. Syöksyn päätteeksi lohi ilmaan ja pyrstöllä potkasi siimaan , joka katkesi. Se tunne  kun jää toiseksi vaikka en ite väsyttäny. Olisin suonnut kyllä Minnalle ensimmäisen lohen ite väsytettynä. Lohi lähti uihmaan Joonas suupielessä, jolla oli saatu useampi lohi. Hankala punnita, mutta oli paksu lohi.
Siima oli roskan kerääjä leikarista poikki. Ihmettelin että miten mahdollista . Solmu ei ole ikinä auennu. Siinä lähettiin jo pois ajamaan joelta, mutta päättettin  soutaa vielä montun uudestaa. Ankkurissa laitoin uudestaa vieheet veteen ja uusi uistin katkenneeseen. Tehin solmun ja vedin tosi lujaa siimasta eikä leikarissa mitään ongelmaa. Soudin montun , mutta ei tapahtumia joten lähettiin pois joelta.
Seuraavana aamuna töissä kysyin Minnalta että oleks pystyny nukhuun. Minna sano ettei ole nukkunu näin hyvin pitkään aikaa kun sai illasta olla joella. Mie sanoin että mulla ylheensä jää verkkokalvolle yöksi karannut lohi. Minna sanoi että enemmän häntä keljuttaa se kun minun vaappu meni. Kerroin ettei siitä kannata välittää. Soitin torstaina Lahtiselle ja sain Lauantaiksi uuden Joonaksen menetetyn tilalle.
Torstaina oli parin tunnin soutu kahden nuoren junnun kanssa. Laitoin vain neljä vapaa pyynthiin , jotta nuorten kans ei tule härdelliä lohen tarttuessa.  Miellyttävä kokemus poikia soutaa innokkaita kalamiehiä. Rakeita satoi ja ilma oli tosi kylmä , mutta pojat oli reippaasti koko kaksi tuntia joella kanssani. Lohet ei häirinneet soutua.
Pääsin kotia ja vielä vaivasi se katkennut siima , joten aloin tutkia asiaa. Otin leikarin kätheen ja vedin siimasta puukapulan avulla, mutta siima ei mene poikki. Seuraavaksi vedin hieman sivuun niin siima katkesi kun veitsellä olis leikattu. Leikarin toisessa laidassa oli tosi pieni naarmu jota ei nähnyt , eikä sitä tuntenut sormeenkaan, mutta siima katkesi helpolla. Mysteeri, varmaan jonkun kiven raosta mennyt tai jotain? kävin paikallisesa hakheen kaikki uudet leikarit jotta vältyttäis kyseisilä tapahtumilta. Eihän sille mitään voi kun joessa on kiviä ja lohet pohjassa mesuavat, mutta kyllä se siiman katkeamin ei tunnu hyvältä.
Perjantaina aamukahvilla kävin alakarilla . Telkän pöntöllä joku kävi rääpäsemässä tuttuun MTO ottikapulaan , mutta ei pysyny kiinni. Illasta käytin  Minnaa myös alakarilla, mutta ei tapahtumia.

Lauantai oli hieno päivä lohen saannissa Lappeassa. Päivällä oli selvä piikki kun saatiin hetkessä monta lohta. Parvi pölähti suvantoon.. Puntarille tuotiin isoja lohia. Mukava katella kun asiakkaat saa hienoja lohia. Itelläki oli odotukset korkealla kun alkuiltaan tilattiin parin tunnin soutu. Ajelin kakkoslähtöön asiakkaan kanssa .Soutelin moraan asti , mutta lohet ei häirinneet soutua. Asiakas sai kutenkin idean miten lohestusta tehdään jotta voi jatkossa itekseen mennä joelle.
Sunnuntai aamukahvit  taas alakarilla. Veneitä oli jo useampi soutamassa , koska nukuin vähän pitempää. Jututin muita soutajia ja kuulema ollu rauhallista koko aamu  ja niin sen itekki huomasin kun lohet ei häirinneet. Vettä alkaa olla vähän, joten keskikaista ja Suomi pelittää .
Hieno tuleva viikko tulossa kun on niin poikkeava vesitilanne nousukaloille. Luo uusia haasteita itellekki. Nousukala aikhaan son tärkeä , että satut oikehhaan aikhaan joelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti